Valtiolta torstaina valtava talouspommi kunnille. Katso paljonko se sinun kuntasi asukkaalle maksaa.

Torstaina julkistettiin sosiaali- ja terveysministeriön uusi sote-laskelma ja valtionosuusuudistuksen vaikutukset kunnille. Isolle osalle kunnista valtion viesti oli täyttä myrkkyä.

Pirkanmaalla ainoa voittaja on Ruovesi, jolle jää uudistusten jälkeen 27e lisää rahaa käyttöön asukasta kohden. Suurimmalle osalle kunnista uudistus tarkoittaa satojen eurojen vähennyksiä kuntalaista kohden.

Näin paljon uudistus tulee maksamaan asukasta kohden Pirkanmaan kunnille.

Kunta vaikutus / asukas tai kunnallisveron muutos:

Akaa 234e 1,55%-yks
Hämeenkyrö 448e 3,08%-yks
Ikaalinen 358e 2,63%-yks
Juupajoki 158e 1,18%-yks
Kangasala 567e 3,25%-yks
Kihniö 77e 0,69%-yks
Lempäälä 641e 3,66%-yks
Mänttä-Vilppula 62e 0,40%-yks
Nokia 556e 3,21%-yks
Orivesi 468e 3,50%-yks
Parkano 386e 2,97%-yks
Pirkkala 646e 3,20%-yks
Punkalaidun 366e 3,12%-yks
Pälkäne 244e 1,80%-yks
Ruovesi +27e -0,20%-yks

Sastamala 287e 2,06%-yks

Tampere 82e 0,47%-yks
Urjala 207e 1,56%-yks

Valkeakoski 371e 2,22%-yks

Vesilahti 566e 3,61%-yks
Virrat 498e 4,13%-yks

Ylöjärvi 454e 2,48%-yks

STM:n mukaan esimerkiksi Nokian kaupunki maksaa ensi vuonna 6,8 miljoonaa euroa nykyistä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluistaan. Muutettuna suoraan kunnallisveroon tarkoittaa tämä noin 1,2%-yksikön kasvua, asukasta kohden kustannusvaikutus on noin 213e vuodessa.

Tämä ei jäänyt tähän. Valtionosuusuudistus vetää suun vieläkin enemmän mutruun. Nokialta lähtee kaikkiaan noin 18 miljoonan euroa vuodessa, joka tarkoittaa 556e asukasta kohden tai 3,21%-yksikön nostoa kunnallisveroon. Nyt veroprosentti on 19,75. Nokian kaupungin toimintakulut ovat noin 211 miljoonaa euroa, joten prosentuaalisesti valtion tarjoama paukku on jotain aivan käsittämätöntä.


Tämä on katastrofi. Taloudellinen sotatila. 


Tuleen ei saa kuitenkaan jäädä makaamaan. Miten tästä selvitään, siitä lisää alla.

1. Nostetaan veroprosentteja

Helpoin keino selvitä kuntatalouden kriisistä on nostaa veroprosentteja. Kiinteistöveroa ja kunnallisveroa. Tämä kuitenkin syö kuntalaisten ostovoimaa, jolla on moninaisia vaikutuksia paitsi paikallisesti Nokialla, myös koko valtion tasolla. Veronkorotukset lienevät tässä tilanteessa pakollisia, mutta niitä tulisi välttää viimeiseen asti.

Veronkorotukset auttavat hetkellisesti, hieman kuin pikavippi. Valtion tasolla verotusta voidaan ohjata haitallisiin asioihin, kuten tiettyjen polttoaineiden- ja sähkökulutukseen ja vastaavasti alentaa esimerkiksi ruuan verotusta. Ympäristölle ja ihmisille haitallisten asioiden verottaminen ei kuitenkaan onnistu kuntatasolla, vaan kaikki veronkorotukset kohdistuvat turhan tasaisesti kaikkiin perheisiin.

2. Investoinnit: Lopetetaan ylihinnan maksaminen

"No, kaikkihan sen tietävät että voitot tehdään kunnallisista hankkeista."

Kunnat tuntuvat olevan monille yrityksille varsinainen rahasampo. Kunta budjetoi esimerkiksi tiettyyn rakennusprojektiin 3000000e, jolloin tarjoukset varmasti tehdään tämän budjetoidun summan ympärille. Monissa kunnissa tehdään tarjouslaskelmat tietyllä ohjelmalla ja tyydytään ohjelman antamaan kustannusarvioon kohteesta.

Itse olen törmännyt lähes viikottain johonkin erittäin pahasti ylibudjetoituun kohteeseen, vai miltä kuulostaa 190000e saunaremontti, 350000e saunarakennus leirintäalueelle, 3000000e risteys tai yhtä kallis katsomo urheiluhalliin?

Räikeimmin kunnissa törsätään rahaa IT-investointeihin. Pienissä kunnissa hankkeet ovat pienempiä, mutta esimerkiksi sairaanhoitopiirien järjestelmien kustannukset kaatuvat lopulta kuntien maksettaviksi. Tuntuu siltä, että kukaan ei ymmärrä mitä oikeasti tarvitaan tai mitä ollaan hankkimassa. Se mikä Virossa maksaa 11 miljoonaa, voi Suomessa maksaa puoli miljardia. Samalla olemme onnistuneet ihan liian usein sitomaan itsemme tiettyyn ohjelmistotoimittajaan ja hänen määräämiinsä taksoihin päivityksistä ja muutostöistä.

Toki kunnallisten rakennusten osalta laatuvaatimukset ovat usein yksityisiä kovemmat ja määräykset vaativat tekemään normaalista poikkeavia ratkaisuja. Tästä huolimatta väitän, että suurin osa rakennusinvestoinneista olisi tehtävissä huomattavasti nykyistä edullisemmin. Alempana vielä lisää kustannusten muodostumisesta ja yksinkertaistamisesta.

3. Käytetään käänteistä kilpailutusta

Käänteistä kilpailutusta käytetään liian vähän. Käänteinen kilpailutus toimii siten, että halvimman hinnan tai muiden normaalien kilpailutuskriteerien sijaan asetetaan kilpailutukselle jokin budjetti. Kilpailutukseen osallistuvat yritykset kertovat mitä pystyvät tarjoamaan kyseiseen hintaan. Parhaat palvelut tarjonnut yritys voittaa kilpailutuksen.

Sopivia kohteita käänteiseen kilpailutukseen ovat erityisesti palvelut, mutta samaan tapaan voidaan kilpailututtaa investoitaessa esimerkiksi urheilukentän katsomo 100000e hintaan tai vaikkapa pilaantuneen maan tutkiminen Hämeenlinnan tapaan.

Investoinneissa käyttöön on otettava myös ns. KVR-urakointi, jossa urakointi ja suunnittelu tehdään saman yrityksen toimesta. Tämä vähentää huomattavasti kalliiden rakenneratkaisuiden tekemistä ja mahdollistaa yrityksille paremmat mahdollisuudet käyttää omia vahvuuksiaan.

4. Käyttötalous: Siirretään painopiste ennaltaehkäisyyn

Kaikkialla puhutaan ennaltaehkäisystä, mutta harvassa paikassa on pystytty ottamaan tarvittavat askeleet oireiden hoidosta kohti niiden syntymisen ehkäisyä. Lastensuojelu on hyvä esimerkki siitä, miten kallista liian myöhäinen puuttuminen voi olla. Lapsen sijoittaminen sijaisperheeseen maksaa noin 20000e, ammatilliseen perhekotiin noin 60000e ja laitoshoitoon noin 90000e vuodessa. Yhdenkin lapsen kohdalla onnistuneesti tehty ennaltaehkäisevä työ maksaa siis itsensä takaisin, koska vuosien mittaan maksetut korvaukset laitoshoidosta tai sijaisperheistä kertautuvat. Kaikkea ei tietenkään voi ennaltaehkäistä, mutta nykyistä paljon enemmän joka tapauksessa. Imatralla on tehty hyvää työtä lastensuojelun suhteen, sieltä kannattaa ottaa mallia.

Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisy voi tuottaa yhden ihmisen kohdalla yli 1,2 miljoonan euron säästöt. Syrjäytyneelle maksetaan erilaisia tukia ja järjestetään sairaanhoitoa. Lisäksi samaan aikaan meiltä jää saamatta veroeurot, puhumattakaan syrjäytymisen rankoista sosiaalisista ongelmista. Suomessa suurten ikäluokkien eläköityminen yhdistettynä nuorisotyöttömyyteen ja syrjäytymiseen on erittäin huono yhtälö. Meillä ei ole varaa tiputtaa nuoria pois yhteiskunnasta.

Tällä hetkellä nuorten tukeminen työnhaussa on aivan retuperällä. TE-toimistoiden palveluita karsitaan koko ajan, pahimpana näistä toimipisteiden lopettaminen ja siirtyminen sähköiseen ajanvaraukseen. Isoa osaa nuorten tukemisessa näyttelevät erilaiset etsivän nuorisotyön muodot ja hankerahoituksella toimivat tilapäiset tukikeinot. Kuntien pitää panostaa nuorten työllistymiseen ja itsenäistymiseen nykyistä reilusti enemmän.

Ennaltaehkäisyyn siirtyminen voi vaatia tilapäistä rahallista panostamista, jotta rakenteita saadaan muutettua. Tämä askel täytyy kuitenkin ottaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman laajasti.

 

5. Investoinnit: Lopetetaan puolivallaton kaavoittaminen

Kaavoitus on tärkein yksittäinen asia, jolla voidaan vaikuttaa kuntien pitkän aikajänteen kustannuksiin. Iso osa investoinneista tehdään uusien asuinalueiden infraan, eli teihin, putkiin, tunneleihin, siltoihin ja kouluihin. Useissa kunnissa kaavoitetaan erityisesti omakotialueita aika vallattomasti. Tästä hyvä kustannusesimerkki löytyy Tampereelta, jossa sijaitsevat Vuoreksen ja Ranta-Tampellan asuinalueet lienevät suurimmalle osalle pirkanmaalaisia jollain tavalla tuttuja.

Mitä enemmän kunta laajenee, sen enemmän meillä on tulevina vuosikymmeninä ylläpidettäviä siltoja, teitä ja putkia. Tämä on todella suuri ongelma. Infran korjausvelka lisääntyy hurjaa vauhtia, tiet pääsevät korjauksen kannalta liian huonoon kuntoon ja kaikesta huolimatta lisää ylläpidettävää rakennetaan koko ajan.

Ratkaisuna rakentamista pitäisi rajoittaa nykyistä enemmän. Täydennysrakentamalla nykyisen kaupunkirakenteen sisäpuolelle vältymme isolta osalta infrarakentamista ja -ylläpitoa. Väkimäärän kasvaessa kouluja ja päiväkoteja tarvitaan toki lisää joka tapauksessa, mutta niidenkin hallinta on lyhyillä etäisyyksillä ja isommilla yksiköillä paljon helpompaa ja taloudellisempaa. Tiiviimpi rakenne myös vähentää liikennettä ja täten helpottaa teiden kunnossapitoa. Jo olemassa olevien rakennusten osalta hyödynnetään lisäkerroksien rakentamista tai muuta täydentämistä nykyiselle tontille.

Uusia asuinalueita pitää rakentaa niin, että pystymme uusien asukkaiden avulla parantamaan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja tarjoamaan kaikille parempia lähipalveluita. Pelkän omakotialueen sijaan pitää rakentaa monipuolisesti kerros- ja rivitaloja, sekä samalla kiinnittää erityistä huomiota alueen asukastiheyteen.

6. Säästetään järjestelmällisesti energiaa

Kunnilla on valtava rakennuskanta. On päiväkoteja, kouluja, terveyskeskuksia, huoltorakennuksia, virastoja, kirjastoja, taidetaloja, leiripaikkoja, vesilaitoksia, urheilu- ja uimahalleja. Yhdessä kunnassa voi helposti olla satojatuhansia neliöitä lämmitettäviä tiloja, joissa valaistukset ovat päällä 15 tuntia päivässä ja vettä kulutetaan lähes jatkuvalla syötöllä.

On aika selvää, että jo parin prosentin säästötkin ovat rahallisesti merkittäviä.

Yksi teollisuuden käyttämä keino on ESCO- energiansäästöpalvelu, jossa saavutettavilla säästöillä katetaan investointien kustannukset. Esco-hankkeilla voidaan toteuttaa energiatehokkaiden lämmöntalteenottojärjestelmien asennuksia, säätää pumppuasemien toiminta tehokkaaksi tai vaikkapa uusia jonkin rakennuksen tai asuinalueen valaistus. Järjestelmä on käytännössä ilmainen, mutta sen käyttö on silti vielä turhan pientä.

6. Käyttötalous: Poistetaan turha byrokratia ja säätäminen palveluista

Kuntien oleellisin tehtävä on tuottaa kuntalaisille palveluita. Iso osa palveluiden aiheuttamista kustannuksista syntyy hallinnossa ja turhassa byrokratiassa. Paras apu tähän on mittaaminen: mitataan kuinka paljon työntekijät ehtivät keskittymään omaan työhönsä, ja kuinka suuri osa työajasta kuluu tietokoneen ääressä lomakkeita täyttäessä.

Meidän täytyy miettiä palveluiden tuottaminen kokonaan uudelleen. Kaikki sosiaalipalvelut voidaan jatkossa ohjata yhdelle luukulle, jolloin kunta säästää vastaanottopalveluissa ja kuntalaiset hyötyvät saamalla palvelut nykyistä helpommin yhdeltä luukulta. Kaikki yhdellä kertaa. Vastaanotossa voitaisiin käyttää automaattia, joka pohjautuisi kaikilla olevaan kela-korttiin tai omaan sotuun.

Samaan tapaan voisimme muuttaa terveyspalveluiden vastaanottoa terveyskeskuksessa. Samalla meidän täytyy mitata työntekemisen tehokkuutta nykyistä paremmin. Työntekijöillä on lähes aina liikaa pakollisia täytetöitä, kuten erilaista raportointia, sähköpostin kirjoitusta, lomakkeiden täyttöä, aikatalujen järjestämistä ja monia muita asioita jotka eivät suoranaisesti liity tarvittavaan palveluun. Muuttamalla palveluiden tuottamistapaa loisimme samalla työntekijöille nykyistä paremmat mahdollisuudet tehdä sitä työtä johon heidät on palkattu.

 

7. Investoinnit: Otetaan palvelusetelit käyttöön

Kunnat tuskailevat palveluiden tehokkaan tuottamisen ja muuttuvan kuormituksen kanssa. Eräänlainen win-win -tilanne voidaan saavuttaa ottamalla käyttöön palvelusetelit vaikkapa Jyväskylästä mallia ottamalla. Tällä tavalla saadaan kohtuullisella kustannuksella hankittua palveluja ilman tarvetta investoinneille. Palvelusetelin saanut kuntalainen voi itse valita mieleisensä palveluntarjoajan yksityisiltä markkinoilta.

Parhaimmillaan palvelusetelit ovat päivähoidossa, iltapäiväkerhoissa, terveydenhuollossa ja erilaisissa hoivaan ja vanhustenhoitoon liittyvissä palveluissa, jotka usein liittyvät perusturvakeskusten toimintaan.

Yhtenä esimerkkinä voisi mainita terveydenhuollon massatuotteiden, kuten vaikkapa tyräleikkausten ostamisen niihin erikoistuneelta yksityiseltä tai julkiselta toimijalta. Sote-uudistus tulee tuomaan tähän omat koukeronsa, toivottavasti myös tehokkuutensa. Kuntien valinnanvaran pitäisi tässäkin asiassa säilyä siten, ettei kunnan ole edullisen yksityisen sijaan pakko ostaa kallista sote-alueen palvelua.

 

8. Käyttötalous: Panostetaan työllisyydenhoitoon

Työttömyyden pitkittyminen maksaa kunnille paljon jo sanktiomaksuina, mutta ennen kaikkea työttömyys maksaa pienentyneinä verotuloina, lisääntyneenä sote-palveluiden käytönä ja monina muina ongelmina.

Suomessa on toteutettu erilaisia työllistämisprojekteja, joista osa on onnistunut erinomaisesti. Turussa työllistettiiin 42 maahanmuuttajaa, nuorten työllistämistä helpottamaan on tarjolla jopa 7000e arvoinen Sanssi-kortti, kemiläinen työllistämismalli -hanke säästi noin 600000e työmarkkinatuen kuntaosuuksissa ja toi erilaisia palkkatöitä kymmenille työttömille.

9. Käyttötalous: Siirrytään elinkaariajatteluun

Hankintoja tehdään aivan liikaa pelkkään hankintahintaan perustuen. Nykyisestä toimintatavasta pitäisi siirtyä enemmän elinkaariajatteluun, eli miettiä erilaisten ratkaisujen kustannuksia ja energiankulutusta rakennuksen tai muun investoinnin koko elinkaaren aikana. Oleellisimpana nostetaan jälleen kerran esiin rakentaminen: eristyksen, lämmitystapa, lämmönjakotapa, ilmastoinnin energiatehokkuus, valaistus ja vedenkulutus. Rakentamisen jälkeen näihin on erittäin vaikeaa ja kallista tehdä muutoksia, mutta rakennusvaiheessa säästöjä on helppo toteuttaa.

Elinkaariajattelua voidaan laajentaa myös tilojen käyttöön: kuinka saamme rakennettua mahdollisimman monikäyttöisiä tiloja, joita voidaan hyödyntää aamusta iltaan kunnan palveluissa? Rakennusten investointikustannus on vain pieni osa sen koko elinkaaren kustannuksista. Noin 80-90% kuluista syntyy lämmitykseen käytettävästä energiasta, vedestä ja korjauskustannuksista vuosien varrella. 10 miljoonan investointi voi siis poikia 90 miljoonan käyttökulut.

10. Yksinkertaisuuden periaate

Väitän, että iso osa kunnan tekemästä työstä tai hankinnoista on jollain tavalla turhaa. Joko se ei ole lakisääteistä, sillä ei ole isoa merkitystä kunnalle oleellisten palveluiden tarjoamisessa tai se liittyy jotenkin hallintoon tai tukitoimintoihin. Aika moni on törmännyt hankerahoituksen hakemiseen liittyvään tuskaan tai joutunut istumaan loputtomasti kokouksissa joissa ei päätetä mitään.Tämä ei suinkaan ole kunnan työntekijöiden vika, vaan nykyisen toimintatapamme.

Hammashoitoon pyrkivälle kuntalaiselle on kaikkein tärkeintä se, että hänen hampaansa tulevat hoidettua mahdollisimman nopeasti. Toki on tärkeätä, että potilastietoihin tehdään päivitykset. Teoriassa kaikki muu on turhaa. Monessa alan yrityksessä mainostetaan nykyään, että leegot saadaan hoidettua kerralla kuntoon. Tätä markkinoidaan asiakkaille helppona ja näppäränä palveluna, mutta lopulta pohjalla on tehokkuus. Tehdään kaikki mahdolliset toimenpiteet kerralla yhdellä ajanvarauksella, tai parhaimmillaan jopa ilman ajanvarausta. Tämä pätee myös muihin palveluihin sossusta sairaanhoitoon. Jos yrityksetkin pystyvät sen tekemään, niin miksi se on meille kunnissa niin vaikeata?

Todella moni on joutunut terveydenhuoltojärjestelmämme pompoteltavaksi. Ensin käydään kotikunnan lääkärillä mahdollisesti useampaan kertaan, lopulta saadaan lähete erikoislääkärille, sieltä edelleen jatkotutkimuksiin ja leikkausjonoon. Koko ruljanssiin saattaa mennä aikaa vuosi, usein enemmänkin. Mitenkäs tämä tehdään yksityisellä puolella? Niinpä.

Urheilutilojen osalta 95% harrastajista pärjää mainiosti perusvarustuksella. Sali, maalit, kaukalo, koripallokorit, pukuhuoneet ja pesutilat. Samoja tiloja käytetään tietysti usein koululiikunnan toteuttamiseen. Me onnistumme kuitenkin lyömään investointeihin usein mukaan esiintymislavan, äänestoistojärjestelmän ja jopa katsomon. Näiden investointien toteuttamista ei voi yleensä perustella ainakaan korkealla käyttöasteella.

IT-järjestelmät ovat kaikkein hulluin esimerkki. Hyvin vähällä käytöllä olevia ominaisuuksia on rutosti. Käyttöliittymät ovat järjestäen surkeita ja monimutkaisia. Ison ohjelmistopaketin ylläpito on kallista ja monimutkaista. Lähes kaikki käyttäjät haluaisivat, että heidän käytössään olisi muutamalla klikkauksella muutama erilainen toiminto. Nostetaan tähän esimerkiksi Wilma, johon itse olen tutustunut niin opettajan kuin vanhemmankin näkökulmasta.

Kouluissa oleellisia asioita ovat tietysti luokkatilat ja riittävä varustelu opetukseen, eivät katon kaarevat muodot, arkkitehtoonisesti haastavat ratkaisut tai valtava aulatila. Puistoissa oleellista ei ole kaiken pusikon karsiminen, siistiksi ajettu nurmi tai tarkka metsänhoito, vaan hyvät ulkoilureitit. Esimerkkejä varmasti riittää loputtomasti.

Yhteenveto:

Kunnissa on paljon kehitettävää, tehostettavaa ja muutettavaa. Tämä muutos ei todellakaan ole yksinkertaista toteuttaa. Nyt tarvitsemme päättäjiltä, virkamiehiltä ja ihan tavallisilta työntekijöiltä ja ihmisiltä rohkeita avauksia ja sitoutumista muutokseen. Kaikki on kuitenkin meidän omissa käsissämme.

Antti Tomminen

Eduskuntavaaliehdokas

Nokia