Mikä suomalaista ruokaa vaivaa?

Kirjoitus julkaistu lyhyempänä versiona Aamulehdessä 20.8.2013 otsikolla Suomen ruokakulttuuri kehnossa jamassa. 

Suomessa on pitkään puhuttu kouluruuan maistumattomuudesta ja tiukoista hygianiamääräyksistä koskien esimerkiksi kahviloita ja ravintoloita. Omin makunystyröin on saanut seurata ravintolaruuan jatkuvasti heikentyvää tasoa: lähes kaikki ruoka tulee suoraan purkista ja on muutenkin persoonatonta.

Pirkkalassa pienen kyläkaupan omistaja kyllästyi lopullisesti sen jälkeen kun hän ei saanut myydä omien lehmiensä tinkimaidosta tehtyä pullaa, vaan hänen olisi pitänyt rakentaa sitä varten erillinen myyntitila. Kalastajat eivät saa kalastaa ilman asianmukaisia kylmäkäsittelytiloja tuoretta kalaa suoraan jäihin ja kaupan tiskille. Ravintoloiden pitäisi ottaa kalastaja omille palkkalistoilleen helpottaakseen byrokratiaa.

Eräs entinen kauppias kertoi blogissaan kuinka oli tehnyt tahallaan asioita väärin: leikannut asiakkaalle kaalin kahtia, pakastanut itse lihaa ja myynyt sitä sulatettuna, sekä myynyt bussilla liikkeelle lähteneelle pikkujouluporukalle alkoholijuomia ennen aamuyhdeksää.

Nykyään ravintoloissa ja kouluissa suurin osa ruuasta tulee valmiina tai puolivalmiina, ja käytännössä ammattilaisen tehtävänä on lähinnä lämmittää ja hieman maustaa. Keittiöhenkilökunnan osaaminen menee täysin hukkaan, eikä ravintoloista muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pysty enää hakemaan elämyksiä. Ruokalistoja netistä selatessaan päätyy monesti hakemaan hyvät raaka-aineet kaupasta ja kokkaamaan itse, ihan vaan välttyäkseen suurelta ja kalliilta pettymykseltä.

Kauppojen hyllyillä valikoima on kasvanut: esimerkiksi marinoitua ja "mureuttamiskoneella" pilattua lihaa löytyy sataa sorttia, mutta marinoimattomat vaihtoehdot ovat vähissä. Suurin osa lihakarjasta tuotetaan valtavissa yksiköissä ja niiden olot ovat lainkin mukaan toimittaessa vähintään kyseenalaisia. Makkarassa saattaa olla lihaa vain 10%, mikä toki on lihankulutuksen kannalta ihan hyvä asia. Tuhansien järvien maahan tuodaan kassilohia Norjasta, kasvatettua Siikaa kanadasta ja eksoottisempia kaloja Aasiasta. Suomesta kalastetaan lähinnä sukupuuton partaalla olevia kalalajeja. Missä on ahven, hauki ja made?

Miksi Suomessa ei syödä suomalaista järvikalaa?

Mitä ajattelee matkailija suomalaisesta ruokakulttuurista, ketjuravintoloista ja purkkiruuasta? Mitä ajattelee ravintolan tai kuppilan perustamisesta haaveileva suomalainen pelottavasta byrokratiasta? Kuinka paljon tämä sääntely tulee maksamaan suomalaiselle yhteiskunnalle menetettyinä verorahoina ja työpaikkoina? Kuinka moni matkailija käy Suomessa viimeisen kerran onnettoman ruuan takia tai jättää tulematta kokonaan, koska ei löydä netistä mitään hyvää kerrottavaa katuruokakulttuurista?

On suorastaan käsittämätön asia, että ravintolapäivän kaltainen upea tapahtuma on keksitty Suomessa. Ravintolapäivän aikana rikotaan mieletöntä määrää erilaisia hygianiasäännöksiä sadoissa pienissä ravintoloissa, mutta ainakaan minun tietooni ei ole tullut yhtä ainutta ruokamyrkytystä.

Omakotitalon pihassa voi hyvin kasvattaa maukasta lihaa. Itse kasvatetusta lihasta tiedät alkuperän, ruuan ja elinolosuhteet.

Pitäisikö Suomessa siirtyä tiukasta valvonnasta enemmän siihen suuntaan, että puututtaisiin ongelmatapauksiin vasta silloin kun meillä oikeasti on ongelma? Ruokamyrkytyksiä valvottaisiin tiukasti, mutta annettaisiin ihmisten käyttää enemmän maalaisjärkeään. Annettaisiin tarkastuskäynneillä oletusarvoisesti neuvontaa ja vasta toissijaisesti puututtaisiin esimerkiksi kalan ostamiseen suoraan kalastajalta. Siirrettäisiin keskuskeittiöiltä henkilökuntaa takaisin koulujen keittiöihin ja tarjottaisiin opiskelijoille oikeata käsin tehtyä ruokaa. Alettaisiin mieluummin valvoa puolivalmiiden pakastetuotteiden käyttöä ravintolakeittiössä ja panostettaisiin tuoreisiin ja hyvänmakuisiin vihanneksiin. Kaikki nämä muutokset tarvitsevat paitsi asennemuutosta, myös muutoksia elintarvikelakiin.