Taloudelliset realiteetit: kannattaako terveysongelmia ennaltaehkäistä?
Olen kunnallisvaalien lähestyessä törmännyt useampaan kertaan termiin taloudelliset realiteetit. Taloudelliset realiteetit pitää kyllä ottaa huomioon päätöksenteossa, mutta valitettavan usein tähän törmää terveydellisten ongelmien ennaltaehkäisystä puhuttaessa.
Kuntatalous on tasapainottelua. Tasapainoa haetaan eniten käyttötalouden tulojen ja menojen välillä, jolloin valitettavan usein pyritään pienentämään menoja mahdollisimman alas miettimättä pitkän tähtäimen seuraumuksia ja kustannuksia, jotka odottavat muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua. Olen alle listannut muutamia asioita, joissa säästäminen tulee pitkällä tähtäimellä hyvinkin kalliiksi.
Alla olevasta kuvasta voi helposti laskea kuinka monen nuoren elämään täytyy vuodessa pystyä vaikuttamaan, jotta yhden henkilön palkka tulisi katettua kuluja ehkäisemällä.
Oletetaan että palkatun henkilön palkka sivukuluineen on 50000e vuodessa. Mikäli palkattu henkilö pystyy estämään vuodessa yhden huostaanoton, ehkäisemään yhden nuoren 4 kuukauden pituisen psykiatrisen hoidon tai estämään kerran 20 vuodessa jonkun syrjäytymisen työmarkkinoilta, on hänen palkkaamisensa kannattavaa.
Lätkäistäänpäs oheen vielä THL:n tilastot lastensuojelun kustannuksista vuodelta 2007:
Päihdehuollolle ei ole korvamerkittyä valtionosuutta, vaan kunnat vekslaavat rahaa päihdehuoltoon harkintansa mukaan. Esimerkiksi Nokialla nuorille ei ole omaa päihdeneuvojaa, vaan nuoret asioivat ikänsä mukaan joko päihdeyksikössä (työikäiset, alle 25v asiakkaille oma yhteyshenkilö) tai käyttävät käsittääkseni perhetyön palveluita (tätäkään tietoa ei Nokian kaupungin nettisivuilta 15 minuutissa löytynyt, mutta kyllä sitä varmasti asian kanssa painiva nuori jaksaa sieltä etsiä).
Kuntouttavan päihdehoidon kustannukset ovat jälleen kerran reilusti suuremmat kuin nuorisoasemien tai A-klinikoiden. Kuntoutushoidon vuorokausikustannukset vaihtelevat 68e ja 110e välillä.
Liikuntatoimi on keskeisessä roolissa liikuntamahdollisuuksien luomisessa kuntalaisille ja nuorten totuttamisessa erilaisiin liikuntaharrastuksiin. Liikunnallisiin harrastusmahdollisuuksiin tehtävät investoinnit ennaltaehkäisevät kansansairauksia, mutta rakentavat myös muuta turvaverkkoa ihmisten ympärille.Yhdistystoiminta, harrastukset ja nuorten kohdalla liikuntaharrastusten kautta tulevat aikuiskontaktit ovat tärkeitä syrjäytymisen ja monien muiden ongelmien ehkäisemisessä.
Kotihoidon ja vanhusten päivähoidon (käytetään esimerkiksi omaishoidon tukena, jotta omaishoitajat voivat käydä töissä) kustannukset ovat niin paljon pienemmät, että yhden vanhainkotihoitovuoden hinnalla voidaan kotihoitoa kerran päivässä tarjota kolmen vuoden ajan. Myös palveluasumisen eri muodot ovat hyvin kustannustehokkaita ja suositeltavia. Erilaisen tuen tarjoaminen on paitsi kotoisan ehtoon, myös kustannusten kurissa pitämisen kannalta järkevää.
Kuntatalous on tasapainottelua. Tasapainoa haetaan eniten käyttötalouden tulojen ja menojen välillä, jolloin valitettavan usein pyritään pienentämään menoja mahdollisimman alas miettimättä pitkän tähtäimen seuraumuksia ja kustannuksia, jotka odottavat muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua. Olen alle listannut muutamia asioita, joissa säästäminen tulee pitkällä tähtäimellä hyvinkin kalliiksi.
Nuoret:
Nuorten erilaisten tukipalveluiden, kuten etsivän nuorisotyön, oppilashuollon, kouluterveydenhuollon ja perheille tarjottavan kotipalvelun, määrä ja laatu on heikentynyt taloudellisesti tiukkojen vuosien aikana huomattavasti. Samaan aikaan, lähtien 90-luvulta, nuorten mielenterveysongelmat, syrjäytyminen, syömishäiriöt ja elämänhallinta ylipäätään on taistellut kasvavien ongelmien kanssa.Alla olevasta kuvasta voi helposti laskea kuinka monen nuoren elämään täytyy vuodessa pystyä vaikuttamaan, jotta yhden henkilön palkka tulisi katettua kuluja ehkäisemällä.
Raisa Cacciatoren netissä jakama kuva, joka on napattu terveydenhoitajaliiton messuständiltä. |
Lätkäistäänpäs oheen vielä THL:n tilastot lastensuojelun kustannuksista vuodelta 2007:
Päihdehuolto:
Päihdehuollon suorat kustannukset suomalaiselle yhteiskunnalle on noin miljardi euroa vuodessa, epäsuorien kustannusten kanssa summa kohoaa 3-5 miljardiin euroon vuodessa. Sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla kirjattiin vuonna 2007 runsaat 37 500 hoitojaksoa, joiden pää- tai sivudiagnoosina oli alkoholisairaus. Muiden päihteiden kustannukset lisätään vielä alkoholin päälle.Päihdehuollolle ei ole korvamerkittyä valtionosuutta, vaan kunnat vekslaavat rahaa päihdehuoltoon harkintansa mukaan. Esimerkiksi Nokialla nuorille ei ole omaa päihdeneuvojaa, vaan nuoret asioivat ikänsä mukaan joko päihdeyksikössä (työikäiset, alle 25v asiakkaille oma yhteyshenkilö) tai käyttävät käsittääkseni perhetyön palveluita (tätäkään tietoa ei Nokian kaupungin nettisivuilta 15 minuutissa löytynyt, mutta kyllä sitä varmasti asian kanssa painiva nuori jaksaa sieltä etsiä).
THL: Päihdehuollon yksikkökustannukset 2007. |
Kuntouttavan päihdehoidon kustannukset ovat jälleen kerran reilusti suuremmat kuin nuorisoasemien tai A-klinikoiden. Kuntoutushoidon vuorokausikustannukset vaihtelevat 68e ja 110e välillä.
Terveisiin elämäntapoihin liittyvä ennaltaehkäisy:
Hieman ehkä yllättäen kaavoitus on yksi hyvä keino ennaltaehkäistä kuntalaisten sairauksia. Kansantaudit, kuten diabetes ja verenpainetaudit, vähenevät mikäli ihmisillä on hyvät mahdollisuudet liikkua. Hyvällä kaavoituksella mahdollistetaan ihmisten työmatkaliikunta ja näppärä siirtyminen kotoa harrastuksiin esimerkiksi polkupyörällä.Liikuntatoimi on keskeisessä roolissa liikuntamahdollisuuksien luomisessa kuntalaisille ja nuorten totuttamisessa erilaisiin liikuntaharrastuksiin. Liikunnallisiin harrastusmahdollisuuksiin tehtävät investoinnit ennaltaehkäisevät kansansairauksia, mutta rakentavat myös muuta turvaverkkoa ihmisten ympärille.Yhdistystoiminta, harrastukset ja nuorten kohdalla liikuntaharrastusten kautta tulevat aikuiskontaktit ovat tärkeitä syrjäytymisen ja monien muiden ongelmien ehkäisemisessä.
Vanhukset:
Vanhuspalveluiden kohdalla puhutaan laitoshoidon kiintiöistä. Väheksymättä yhtään laitoshoidossa elävien vanhusten hoitotarvetta, voidaan alla olevasta taulukosta nähdä mihin jälleen kerran kannattaa panostaa: ennaltaehkäisyyn ja kotona asumisen tukemiseen.THL: Sosiaalihuollon yksikkökustannukset Suomessa vuonna 2007. |
Kotihoidon ja vanhusten päivähoidon (käytetään esimerkiksi omaishoidon tukena, jotta omaishoitajat voivat käydä töissä) kustannukset ovat niin paljon pienemmät, että yhden vanhainkotihoitovuoden hinnalla voidaan kotihoitoa kerran päivässä tarjota kolmen vuoden ajan. Myös palveluasumisen eri muodot ovat hyvin kustannustehokkaita ja suositeltavia. Erilaisen tuen tarjoaminen on paitsi kotoisan ehtoon, myös kustannusten kurissa pitämisen kannalta järkevää.
Kommentit
Lähetä kommentti